RHIANNON GIDDENS
Kulttuuritalo, Helsinki 2.7.2024
Musiikki on lähes aina elämyksellistä ja se jää osaksi kuulijan historiallista kaanonia musiikillisista ansioistaan, kuten Carolina Chocolate Drops -yhtyeen keikka Huvila-teltassa 2013, tai sitten esimerkiksi äänen voimakkuuden takia, kuten kävi Hot Tunan esiintyessä Kulttuuritalolla vuonna 1976. Rhiannon Giddensin kohdalla odotukset oli asetettu todella korkealla, koska Carolina Chocolate Dropsin keikka vieläkin kutkuttelee muistin sopukoissa.
Rhiannon Giddensin musiikki on monipuolista folkia, jossa yhdistyvät gospelin, jazzin, bluesin ja countryn vaikutteet. Sillä on myös Suomessa oma kannatajajoukkonsa. Tämänkertainen kiertuebändikin oli silkkaa ammattitaitoa – Rhiannon Giddens (banjo, viulu), Francesco Turrisi (urut, haitari), Dirk Powell (kitara, piano, viulu), Niwel Tsumbu (kitara), Jason Sypher (basso), James Mackintosh (rummut). Eniten tilaa Giddensin itsensä lisäksi saivat Powell, Turrisi ja Tsumbu, mutta luotettava komppiryhmä toimi taustalla koko keikan ajan loistavasti.
Nykyisin pitää kaikkien artistien kohteliaisuudesta oppia tai toistaa joitakin sanoja paikallisella kielellä. Rhiannon Giddens aloitti opintonsa sanomalla ”Kiitos”, vaihtelevalla menestyksellä. Dirk Powell komppasi omasta kokemuspiiristään toteamalla osaavansa vain yhden sanan ja se on ”salmiakki”. Yleisöstä joku irvileuka epäili kyseessä olevan Salmiakkikossu! Mene ja tiedä? Ainakin Dirk Powellilla oli selkeästi henkilökohtaisia linkkejä suomalaisiin muusikoihin. Hän nimittäin kertoi, että hänen akustinen kitaransa oli juuttunut jollekin eurooppalaiselle lentokentälle eikä se ollut ehtinyt mukaan Helsinkiin. Onneksi J. Karjalainen oli lainannut hänelle sopivan työvälineen.
Keikka aloitettiin instrumentaalilla Following The North Star, jonka jälkeen saatiin nauttia Giddensin taidokkaasta laulusta ja hänen osallistuvasta karismastaan. Ranskan kielikin sujui tyylikkäästi kappaleessa Dimanche Après-Midi. Alusta lähtien kävi selväksi, ettei banjo ollut hänelle vain soitin vaan sen varassa kannettiin afroamerikkalaista historiaa sekä erityisesti tietoisuutta väestönosan kokemasta epäoikeudenmukaisuudesta ja kärsimyksestä Yhdysvalloissa. Rhiannon Giddensin jo yli 15 vuotta jatkunut ura on tiedostavaa perinnemusiikkia ja synteesi eri kulttuurien musiikillisesta yhteydestä. Yksi sen ilmentymistä, alkuperäismuodossaan orjalaivojen mukana Afrikasta Amerikkaan matkannut banjo on hänelle päähänpinttymä, ja sen soittaminen sekä siitä puhuminen on hänen elämäntehtävänsä. Keikan aikana soitettiin myös paljon haitaria. Francesco Turrisi muistuttikin yleisöä siitä, että kyseessä on myös suomalaisille muusikoille tärkeä ja yhdistävä instrumentti.
Meri on keskeinen aihe lähes kaikissa kulttuureissa. Turrisin sanavarastoon kuului suomalainen lause ”Katson merta”, jota kuitenkin tulisi välttää Italiassa, koska se muistuttaa foneettisesti lausetta ”Cazzo merda”, jolla ei taas ole kovin positiivinen kaiku kulturellissa keskustelussa.
Rhiannon Giddens kertoi myös avoimesti siitä, miten hän ja Turrisi olivat tutustuneet. Francesco oli lähettänyt hänelle renessanssiajan madrigaalien nuotteja ja hän taas oli puolestaan lähettänyt Turrisille banjolle sävellettyjä kappaleita. He löysivät yhteisen sävelen muun muassa musiikkityylejä yhdistävässä, brasilialaista forróa tapailevassa ja ”There Is No Other” -levylle tehdystä kappaleesta Briggs’ Forro.
Saimme myös oppitunnin englannin kielen ja ilmaisun ”a salty person” käytöstä. Albumin ”You’re The One” Dolly Partonilta inspiraation saanut kappale If You Don’t Know How Sweet It Is oli selkeää feminististä ohjeistusta miehille sanoilla ”If you don’t know how sweet it is, get out of my kitchen”. Settiin sisältyi myös useita muita kappaleita juuri tältä levyltä, eivätkä ne kuulostaneet yhtään falskeilta taustatarinoiden jälkeen.
Kappaleessa Who Are You Dreaming Of palattiin 1920- ja 1930-luvun jazz- ja viihdemusiikin pariin. Se osoitti selkeästi, miten hyvin Giddensin ääni taipuu pehmeään yökerhomaiseen mielenmaisemaan orkesterin ammattitaitoisella komppauksella.
Englannin opinnot jatkuivat sanalla ”incarceration”, joka voidaan kääntää suomeksi vangittuna olemiseksi. Artisti korosti sitä, miten helposti värillinen henkilö voi joutua vangituksi hänen synnyinvaltiossaan ja miten erityisen vaikeaa on päästä vankilasta ulos. Vangittujen ihmisten määrä myös kasvaa Yhdysvalloissa, vaikka rikosten määrä vähenee! Another Wasted Lifen jälkeen saimme lisää infoa ”Pennsylvania Innocence Projectista”. Giddens osallistuu aktiivisesti tähän hankkeeseen, joka pyrkii varmistamaan, ettei kukaan vankilasta vapautuva päätyisi viimeisenä selviytymiskeinonaan tekemään itsemurhaa. Kappaleesta on myös tehty musiikkivideo, joka julkaistiin vuonna 2023 ”10th Annual Wrongful Conviction Day” -tapahtuman kunniaksi.
Niwel Goes To Townin keikkaversio oli saanut levytettyyn luentaan nähden paljon jammailutilaa bändille. Kappale alkaa Giddensin herkällä banjon soitolla, jonka ympärille Niwel Tsumbu kutoo kitarallaan herkän duettoverkon, ennen kuin koko bändi yhtyy soittoon.
Laulussaan We Could Fly Giddens kuvaa sukupolvien välistä yhteyttä ja perintöä sekä vapauden kaipuuta ja toivoa. Sen tarina kertoo isoäidistä, joka kykeni lentämään henkisesti ja vapautumaan maallisten rajojen kahleista. Vaikka fyysinen lentäminen ei ollut mahdollista, isoäiti pystyi ylittämään esteitä ja etsimään lupaavaa maata.
Ennen kappaletta (Best Is) Yet To Be Rhiannon kertoi, miten eri lailla termi ”mixed person” tulkitaan Yhdysvalloissa ja hänen nykyisessä kotimaassaan Irlannissa. Yhdysvalloissa se viittaa yksilöön, jolla on perintö tai syntyperä useammasta kuin yhdestä rodusta tai etnisestä ryhmästä kun taas Irlannissa viitataan sekä katolilais- että protestanttistaustan omaavaan henkilöön.
Konsertin kenties hieman epäilevä teema uskosta ihmisen hyvyyteen huipentui positiiviseen toteamukseen ”Love is a superpower”, johon kaikkien oli varmasti turvallista yhtyä. Samalla Giddens ja bändi aloittivat soittamaan encorena Sister Rosetta Tharpen gospelia Up Above My Head.
Huvilateltasta poistui taatusti tyytyväinen yleisö. Varsinkin se henkilö, joka oli tanssinut läpi keikan yläkatsomossa tulee eittämättä muistamaan keikan vielä pitkään. Rhiannon Giddens on konsertoinut Suomessa kolme kertaa ja kaikki esiintymiset ovat olleet omalla laillaan erilaisia. Jännityksellä jäämme odottamaan seuraavaa vierailua.
Leif Laaksonen
(julkaistu BN-numerossa 4/2024)
Kuva (c) Leif Laaksonen
